Reissaajan pullovesivieroitus

Pulinaa pullovedestä

Jos pulloissa on koodi A tai B, sen voi Virossa palauttaa.

Reissatessani Baltiassa, Puolassa ja ihan kotimaassakin olin jo useamman vuoden potenut huonoa omaa tuntoa ostaessani pullotettua vettä. Monissa maissa muovipullojen kierrätys on olematonta, tai sitä ei tehdä ollenkaan. Lisäksi veden ostaminen pulloissa tuntui niin turhalta kertakäyttökulutukselta, että jossain vaiheessa aloin pyörittelemään mielessäni muita vaihtoehtoja. Laskeskelin, että parin viikon roadtripilla yksi ihminen kuluttaa helposti pari litraa pullovettä päivässä. Helteellä ja aktiivisesti liikkuessa jopa tuplaten. Vaikka pyrkisi ostamaan veden keskimäärin 1,5-5 litran pulloissa / kanistereissa, niin kahdessa viikossa tyhjiä muovipulloja kertyy parikymmentä. Jos juojia on matkalla useampi, saa määrän tuplata. Lisäksi pulloille ja noille isoille kanistereille on todella hankala löytää kierräytyspisteitä ja sehän tarkoittaa sitä, että tyhjät pullot päätyy valitettavasti aivan tavallisiin sekajäteroskiksiin ja sitä myöten kaatopaikoille. 

Voit lahjoittaa pullorahasi.

Onneksi kehitys kehittyy koko ajan.Virossa ainakin isoimpien Rimi-markettien takaa, tai sivustalta löytyy nykyisin pullonpalautusautomaatit. Kaikkia pulloja ne eivät syö, vaan vain tietyt koodit sisältävät pullot kelpaa. Nokkela reissaaja osaa väijyä jo kaupassa, että onko pullo kierrätyskelpoinen vai ei. Virossa pullonpalautuksella voi myös tehdä hiukan hyvää. Voit automaatilla valita, että lahjoitatko pullosumman hyväntekeväisyyteen. Me valitsimme lahjoituksen.

Ostoveden hinta on Baltian maissa ja muuallakin Euroopassa naurettava, jos vertaa kotimaan hintoihin. Suomessa olen monessa paikassa pulittanut puolen litran vesipullosta jopa kolme euroa. Täällä on helppo säästää pitkä penni, jos muistaa napata oman vesipullon mukaan – toimiva kraana löytyy melkein mistä tahansa. Jos raha, tai ekologisuus ei toimi riittävän hyvinä moottoreina vedenostotottumuksien muuttamiseen, niin lisätään päälle vielä sekin fakta, että pullotettu lähdevesi sisältää poikkeuksetta melkoisia mikrobimääriä. Siis bakteereita. THL:n (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) tutkimuksen mukaan yksi millilitra kotimaista pullovettä sisältää keskimäärin 960 mikrobipesäkettä. Ulkomaisissa vesissä luvut ovat vielä suuremmat. Vertauksen vuoksi mainittakoon, että hanavesi sisältää keskimäärin viisi mikrobipesäkettä per millilitra. Mikrobien määrän kasvua edesauttaa lämpö, sekä veden säilytys muovipullossa.

Uusi ystäväni Brita-kannu

Virossa, Latviassa ja Liettuassa hanavesi on pääosin täysin juomakelpoista, mutta monessa paikassa vesi yksinkertaisesti maistuu erilaiselle, eikä suomalaiseen hanaveteen tottuneen sitä välttämättä tee mieli juoda. Muutamia vaihtoehtoja tutkailtuani päädyin erään pullovedellä eletyn reissun päätteksi ostamaan Pärnun Rimistä tuliaiseksi Brita-merkkisen vedensuodatuskannun ja pari siihen sopivaa Maxtra -suodatinpatruunaa. Hintaa kannulla oli n 12 euroa ja yksi suodatinpatruuna maksoi n. 5 euroa. Kannuhan on käytännössä ikuinen, suodatinpatruunan käyttöaika on yksi kuukausi. 

Seuraavaa, pidempää autoilureissua suunnitellessani päätin, että pulloveden kulutus yritetään minimoida. Niinpä Brita pääsi mukaan matkalle. Testasimme Britaa jo Virossa ja se tuntui toimivan mukavasti. Kun kannun laittoi majoituspaikassa jääkaappiin, niin oli mukava voida täyttää oma retkipullo kylmällä vedellä. Suodatus tuntui vievän myös Viron hanavedelle tyypillisen kalkin maun pois. Vesi oli hyvää ja raikasta. Vietimme Virossa pari päivää, emmekä tarvinneet yhtään kaupasta kannettua vesipulloa. Jee!

Latvian puolelle tultuamme vietimme yhden yön kivalla leirintäalueella telttaillen. Ilma oli paahtavan kuuma ja sääennusteet povasivat meille melkoista ukonilmaa. Leirintäalueella oli hyvät fasiliteetit. Siistit vessat, suihkut, vesi- ja tiskauspisteet, grillipaikkoja ja hieno uimaranta ihan vieressä. Juomavesipiste oli merkattu erikseen, mutta vesi maistui ihan raudalle. Kuin olisi ruosteisia nauloja imeskellyt. Brita-kannu joutui tiukan testin eteen ja selvisi jälleen moitteettomasti. Raudan maku vedestä hävisi kertasuodatuksella. Jälleen pisteet Britalle. Sama tahti jatkui, kunnes matkaseuralaiseni joutui viidentenä reissupäivänä ostamaan kaupasta pienen vesipullon janon iskiessä yllättäen, eikä oma vesipullo ollutkaan mukana repussa. Hauskinta oli huomata, että pulloveden ostaminen jopa harmitti. Seuraavan kerran ostoveteen turvauduttiin vasta Liettuassa, kun leirintäalueella ei ollut juomavesipistettä, tai ainakaan emme etsimisestä huolimatta sellaista löytäneet. Tuolloin olimme olleet reissussa jo 1,5 viikkoa. Koko reissun aikana kulutimme ostovettä varmasti alle kymmenen litraa.
  

Telttamajoitus rantatörmällä. Tuja, Latvia.

Kahden ihmisen panos jätteen vähentämiseksi ei ole suuri, eikä pullovesiteollisuus vielä meidän toimistamme konkurssiin mene. Tuo reissu teki kuitenkin omaan ostokäyttäytymiseeni valtavan muutoksen. En enää osta juuri lainkaan pullotettua vettä, vaan opin täyttämään oman vesipullon kotona / salilla / duunissa ym. Käsilaukussa kulkee nykyään näppärästi 2,5dl:n pikkupullo ja treenikassissa isompi.

Viime kesänä tuli testattua Britan toimivuus myös ystävän mökillä, missä vesi tulee omalla tontilla sijaitsevasta kaivosta. Jostain syystä kaivovesi oli alkukesän ollut hiukan omituisen makuista ja pienellä yllytyksellä sain ystäväni hankkimaan mökilleen Brita-kannun. Kaivoveden makuextra poistettiin suodattamalla vesi, kunnes loppukesästä kaivon vesi maistui jälleen raikkaalle, eikä Britaa enää tarvittu. Nyt se on kuitenkin olemassa, mikäli tulee tarvetta vesi suodattaa. Mökkireissuilla suodatin on käytössä muutamasta päivästä pariin viikkoon, jolloin valmistajan mukaan sillä olisi vielä reilusti käyttöaikaa. Osittain käytettyä suodatinta ei kannata heittää pois, vaan se tulisi säilyttää irrallaan kannussa niin, että ilma pääsee kiertämään. Kun seuraavan kerran haluat vettä suodattaa, voit asemoida patruunan valmiiksi, suodattaa muutaman kannullisen vettä siitä läpi ja jatkaa sitten käyttöä normaalisti.

Muutamia syitä pulloveden boikotointiin

Pulloveden kulutus on maailmassa noussut tasaisesti noin kuusi prosenttia vuodessa. Vuonna 2010 kulutus oli 170 miljardia litraa ja vuonna 2015 sen arvioitiin ylittävän 230 miljardia litraa. Suomessa, jossa hanavesi on lähes poikkeuksetta laadultaan erinomaista, juodaan pullotettua lähdevettä 20-30 miljoonaa litraa vuodessa. Tässä luvussa ei vielä edes ole mukana hiilihapotetun veden kulutusta. Suomessa pullovettä ostaessa voi hiukan puhdistaa omaatuntoaan palauttamalla tyhjät pullot, mutta kannattaa samalla miettiä, voisiko omaa vedenkulutustaan muuttaa ostovedestä kraanaveteen ja mikäli on se vesipullo syystä tai toisesta ostettava, niin varmistaisi että ostovesi olisi edes kotimaista laatua. Pullovesiteollisuus on aivan oma lukunsa ja jos siihen haluaa saada näkökulmaa maailmalta, niin kannattaa katsoa vaikka YouTubesta muutama video aiheesta. Niistä kuuluisin on kenties dokumentti ”Bottled Life”, joka kertoo karua kieltään pullovesiteollisuudesta. Valitsin tähän tekstini yhteyteen kuitenkin hiukan kevyemmän opetusvideon. Varsin silmiä avaava sekin, vaikka kertookin amerikkalaisen version asiasta: The Story of Bottled Water (2010) .

Brita-kannuja ja suodatinpatruunoita voi ostaa lähes kaikista isoista marketeista. Suomessa kannun hinta on parin kympin luokkaa. Britan suomenkieliset nettisivut eivät ole kovin informatiiviset ja toteutuskin on tasoltaan ja kieliasultaan melko heikkoa. Sähköpostilla lähettämäni tiedustelu maahantuojalle poiki Brita-kannun puolesta vielä yhden, melko olennaisen plussan: suodatinpatruunan sisäosan voi kierrättää biojätteen mukana ja muovisen kuoriosan muovijätteen mukana. Saksassa suodatinpatruunoille on kuulemma omia kierrätyspisteitä, joista ne palautuvat takaisin valmistajalle ja sitä kautta kierrätykseen.

Toivoisin suomalaisten matkailualan yritysten, hotellien ja turistien suosimien vierailupaikkojen oikeasti hyödyntävän maamme puhdasta juomavettä markkinoinnissaan. Vierailin itse tovi sitten Helsinkiin avatussa Clarion –hotellissa ja vilkaistuani minibaarin sisältöä pohdin, että miksi hotellin kylpyhuoneessa ja muissa julkisissa tiloissa ei ole turisteja varten pientä mainostarraa esim. hanojen vieressä tai hotellihuoneen palvelu- ja ohjevihkosessa, kehottamassa nauttimaan ”maailman puhtainta hanavettä”.  Ajattelin antaa aiheesta vinkin palautteen muodossa Clarionille. Clarion -hotelliketju kuitenkin mainostaa näkyvästi olevansa ekologinen ja ympäristöarvot huomioiva palveluntuottaja.

 

Saunokaa, uikaa ja uikaa

Kuusijärvi, Vantaa

Kuusijärvi on klassikko. Se on ollut siellä aina, eli niin kauan kuin minä muistan. Sama kahvila, sama uimaranta. Sama, mutta ei kuitenkaan sama. Vanha savusauna paloi ja sen tilalle rakennettiin pienet, väliaikaiset savusaunat, jotka jäivät käyttöön siitä huolimatta, että iso, uusi savusauna avattiin.
Kohta pari vuotta on savusaunan lauteita ja uimalaituria kulutettu aiempaa tiheämmässä  tahdissa ja vieläpä useammin talvipakkasilla kuin kesähelteillä. Noin vuosi sitten saunanlauteilla syntyi avantouintiryhmä Vesiperät ja loppu onkin historiaa. 

Viime syksynä Kuusijärvellä remontoitiin kahvila ja päärakennuksen sähkösaunat. Terassikin on jossain välissä laajentunut ja parkkipaikkojakin lisättiin helpottamaan pysäköintiruuhkia.

Kovin montaa savusaunaa en täällä pääkaupunkiseudulla tiedä, mutta tällä olemattomalla otannalla voin todella suositella Kuusijärven saunaa kokeilemaan. Yleensä savusauna on ollut kesäaikaan suljettu, mutta nyt löylyihin pääsee myös kesällä. Talvella savusauna oli monasti todella ruuhkainen ja löylyssä jouduttiin jopa seisomaan, kun lauteille ei mahtunut. Kesällä ihmiset haluavat keskittyä rantaelämään, joten ainakin toistaiseksi savusaunassa on ollut kivasti tilaa.   

Leppävaaran maauimala, Espoo

Leppävaaraan avattavasta maauimalasta oli pöhinää puskaradiossa jo hyvissä ajoin ennen maauimalan- ja koko uimahallin remontin valmistumista. Kun ovet viimein toukokuun puolivälissä avautuivat, niin pitihän se käydä ensimmäisten joukossa tsekkaamassa. 

Ensireaktioni paikasta oli puhdas WAU. Uimahallin hinnalla (5e) sisään, uudet siistit tilat, kahvio, terassi, nurmialueita, vesiliukumäki, rantalentiskenttä ja kymmenen (!) 50-metrin mittaista uimarataa. Lainattavissa lautoja, pullareita ja vesijuoksuvöitä, suihkut ja wc-tilat myös ulkoalueella. Aurinkoisella kelillä ihan paratiisi, mutta väkimäärästä päätellen samaa mieltä ovat muutkin. Uimaradoilla sai silti uida rauhassa ilman, että jatkuvasti on jonkun varpaat suussa. Ihan parasta. Oikeastaan ainoa miinus varustelusta tulee siitä, että ulkona ei ole saunaa. Tilaa ja tilausta ulkosaunalle olisi varmasti. Nyt lähimmät saunat löytyvät pesutiloista pukuhuoneiden luota. Jos hifistellä haluttaisiin, niin joitakin ulkokuntosalilaitteita voisi olla pihalla aikuisille. Toinen varsinainen miinus tulee aukioloajoista. Suomen kesä on niin lyhyt, että soisin kesäaikaan aukioloaikojen venyvän iltauutisia pidemmälle. Kävijöitä riittäisi varmasti aina puolille öin, mikäli se olisi mahdollista. 

Ensimmäisellä käyntikerralla en tullut katsoneeksi sisähallin puolelle lainkaan, mutta toisella kerralla käydessäni oli keli puolipilvinen ja tuulinen, eikä viltin päällä oikein uinnin jälkeen tehnyt mieli makoilla hytisemässä. Niinpä lähdimme uimaseurani kanssa tutkimaan sisätiloja. Oli melkoinen yllätys, kun hallin puolelta paljastui uimahalli kylpyläominaisuuksin. Pari poreallasta, kylmävesiallas, lämmin terapia-allas, hyppy- ja vesijuoksuallas ja ratauimareiden puoli. Siinä porealtaassa istuessani jouduin myöntämään itselleni, että olen tainnut löytää kesäkeitaani. Ihan mahtava paikka. Harmi vain, että uimahallin puoli suljetaan juhannuksesta alkaen kesäksi. Suomen suven vaihtelevat keliolosuhteet tuntien uskoisin, että kysyntää olisi sisähallillakin. 

Löyly - puusauna meren rannalla Hernesaaressa, Helsinki

Jos Amerikkalainen päivälehtikin sen huomioi, niin onhan se nähtävä. Näin Löylyn rakennuksen ensimmäisen kerran mereltä päin ja myönnettävä on, että näyttihän se hiukan erikoiselta, varsinkin kun taustalla on isoja teollisuusrakennuksia ja koko Hernesaaren ranta on edelleenkin enemmän joutomaata kuin kesänviettopaikaksi miellettävä viihdekeidas. Hienon, vähän iglua muistuttavan, uudenhohtoisen puurakennuksen takana näkyy myös mm. Helsingin Hop On, Hop Off -turistibussien varikko. Mereltä katsoen kontrasti on melkoinen, mutta arvelin, että Löylystä merelle päin maisema voisi olla jotain ihan muuta. Enkä ollut väärässä. 

Ensimmäiseksi aistit herätti todella hyvä ruuan tuoksu, joka leijaili vastaan jo hyvän matkaa ennen sisäänkäyntiä. Ihmisiä oli terassilla ja sisällä ravintolassa yllättävän paljon. Sauna löytyi helposti ja tilaakin oli. Kassa kysyi, onko omat pyyhkeet mukana. Omin pyyhkein varustautuneina pääsimme sisään pulittamalla 15 euroa per nuppi. Pukuhuoneet miehille ja naisille on erikseen, saunatilat on yhteiset ja uimapuvun käyttö saunaosastolla onkin pakollista.

Yleisessä käytössä oli kaksi saunaa. Perinteinen löylysauna sekä savusauna. Kolmannessa saunassa oli yksityistilaisuus. Välissä oli reilun kokoinen suihkutila sekä istuskelualue. Huomio kiinnittyi erityisen kivoihin vesi- ja olutlaseihin, jotka näyttivät aivan lasituopeilta, mutta olivat kovaa muovia. Todella hyvä valinta kertakäyttöisten ja rumien muovituoppien tilalle. 

Löylysaunan lämmössä olisi ollut lisäämisen varaa. Savusaunassa sen sijaan riitti potkua. Kiinnitin huomiota siihen, että saunoihin ei ollut opasteita ja varsinkin savusauna oli melko hyvin piilossa ja käynti sinne oli ulkokautta. Uimaan pääsi laiturilta portaita pitkin varsin hyvin ja ah, miten onkaan ihanan raikasta tuo merivesi vielä näin kesäkuun alkupäivinä! 

Terassi oli melko tyhjä, mutta selvästi paikka kiinnostaa myös turisteja. Saunassa kuulin molempien kotimaisten lisäksi puhuttavan ainakin ranskaa ja saksaa.

On hienoa, että Helsinki päästää vihdoin rannat avautumaan elämälle. Löyly on Suomen ensimmäinen FSC-projektisertifioitu kohde. Se tarkoittaa sitä, että rakennuspuu on tuotettu kestävän

kehityksen periaattein ja että puun alkuperä on tiedossa. Löyly on kestävän liiketoiminnan ja ekologisen rakentamisen edelläkävijä. Löyly käyttää ekosähköä ja ravintolassa ruokalistalta löytyy luomulihaa sekä WWF:n kalaoppaan vihreän listan kalaa, tai MSC-sertifioitua kalaa. Kalakeiton resepti on itsensä Jasper Pääkkösen käsialaa.

Homma on toki vielä ihan alkutekijöissään, mutta jos muutaman miinuksen tuon julki kuitenkin. Saunan kassalla oli jonoa. Naisten pukuhuoneeseen kulku on heti kassan vierestä, eli käytännössä piti pyytää jonottajia väistymään, jotta sai pukuhuoneen oven auki. Pukukaapin alaosa tuntui "putoavan" tyhjyyteen, eli kaapin pohja oli puoli metriä oven alapuolella. Näin ollen kengät piti "pudottaa" kaapin pohjalle ja niiden kaivaminen mustasta kaapista oli aika epämiellyttävää. Opasteet olivat puutteelliset, ainakin vielä. Toivottavasti sellaisia on tulossa. Naisten pesutilassa oli shampoo ja suihkusaippua valmiina, mutta jos hifistellä haluaisi, niin voisihan se hoitoainekin löytyä. Ravintolan puolen wc-tila oli unisex-tila. Vessakopeissa ei ollut naulakoita takille / laukulle.

Kokonaisuudessa Löyly on hieno rakennus ja varmasti aivan yhtä elämyksellinen niin kesällä kuin talvellakin. Terassilta on mahtavat maisemat merelle ja kaupunkiin.

Helsinki mereltä

Royal Linen kyydissä hiljaisena sunnuntai-iltapäivänä

Jos kesäkuisena sunnuntaina ei sää houkuta makaamaan rannalla, niin voi ostaa extempore-risteilyn Letsdeal.fi -palvelusta ja suunnata 59% alennuksella Helsinki Sightseeing -risteilylle Royal Linella. Kyllä vain, puolentoista tunnin risteilyn hinta kahdelle oli 19 euroa.

Kun saavuimme Kauppatorille, kertoivat kundit lipputiskillä, että buffet-ruokailun (16e/hlö) saisi halutessaan kahdelle yhden hinnalla (pelkkää säästöä koko retki). Tämä sopi paremmin kuin hyvin, sillä emme olleet ehtineet vielä nauttia lounasta. Laivassa oli vain kourallinen matkustajia ja me saimme koko takaosan omaan käyttöömme. Istahdimme mukavasti ikkunapöytään ja laivan irtaantuessa laiturista lähdimme tutkimaan buffetpöydän antimia. Kattaus ei ollut suuren suuri, mutta tarjolla oli mm. uusia perunoita tyrnisilakan ja tervasilakan kera, maukasta lohisalaattia, saaristolaisleipää sekä varsin herkullinen vihreitä oliiveista, fetakuutioista ja mansikoista koottu salaatti. Maisemat ja ruoka maistuivat varsin hyvälle molemmat.

Risteilyn selostus oli sekä suomeksi, että englanniksi. Nauha tosin taisi olla vielä viime kesältä, sillä miesääni kertoi historiallisen puuvenetelakan toiminnan loppumisesta. Tuoreempi tieto on Helsingin Sanomien Liki satavuotiasta telakkaa ei häädetäkään - artikkelin mukaan se, että ainakin toisteiseksi telakka ja sen toiminta saavat jäädä paikoilleen. Hyvä niin.

Matka jatkui ohi toukokuussa valmistuneen Löylyn, joka siis on Suomen ensimmäinen FSC-projektisertifioitu rakennuskohde. Se tarkoittaa sitä, että rakennusmateriaali (puu) on tuotettu vastuullisesti ja ekologisesti. Rakennuksesta löytyy ravintola, näköalatasanne sekä yleinen sauna. Ympäristövastuullisuus on Löylyssä "talon tapa", joka näkyy myös energiavalinnoissa ja ruokalistassa. Mereltä katsottuna rakennus hohtaa uututtaan. Samaa ei voi sanoa taustalla komeilevista varasto / telakkarakennuksista, mutta Hernesaari haiskahtaa selvästi kehitykseltä. Rannalta löytyy myös vuonna 2015 auennut "Sedula", eli Hernesaaren Ranta -nimellä kulkeva ravintolakompleksi terasseineen ja huojuvine palmuineen.

Huristelimme myös Suomenlinnan ja Vallisaaren ohi. Nauhoitteella opas kertoi taas vanhaa tietoa ja väitti sujuvasti, että Vallisaari kuuluu Puolustusvoimille. No, ei kuulu enää. Nyt sinne vaeltaa turisteja muurahaisten lailla ja vaikka saari ei ole ollut avoinna yleisölle kuin hetken, niin jo nyt ympäristön suurin uhka ja vihollinen, ihminen, on tehnyt tuhojaan Vallisaaren luonnossa. Kahden viikon avoinna olon jälkeen rannoilta on jo löytynyt roskaa ja kertakäyttögrillejä, vaikka kaikenlainen tulenteko on saarella ehdottomasti kiellettyä. Jos siis suunnittelet tutustumisretkeä Vallisaareen, niin olethan saaren luontoa kunnioittava turisti ja pysyt merkityillä reiteillä. Saarella kävijöiden kannattaa myös miettiä kahdesti, että kannattaako edes sitä norttia sytyttää - vuoden 1937 räjähdysonnettomuuden seurauksena (tuolloin jysähti niin, että Töölössä saakka meni ikkunoita rikki) saaren maastossa on edelleen löytämättömiä räjähteitä.

Pienet sadekuurot eivät laivan sisätiloissa matkantekoa haitanneet. Kyyti oli leppoisaa ja välillä opas nauhalta muistutteli meitä Helsingin historiasta. Siinä buffetin antimia nauttiessamme kuulimme, kuinka Ruotsin kuningas, Aadolf Fredrik, menehtyi halvaukseen laskiaistiistaina vuonna 1771 syötyään kuninkaanlinnassa valtavan illallisen, johon kuului jälkiruuaksi nautitut neljätoista laskiaispullaa kuuman maidon kera. Entä kuinka moni teistä muistaa historiasta sen, että Santahamina on ollut paitsi vankileiri, niin myös hautausmaa? Saaren keskiosan hiekkainen osa toimi hautausmaana vuoteen 1919, jolloin Suomenlinnassa sijainnut vankileiri suljettiin. Kyseinen hiekka-alue tunnetaan kuulemma nykyisin paremmin nimellä Sahara.

Ajelimme vielä ohi Vasikkasaaren ja Laajasalon pian entisen öljysataman. Ohitimme Kulosaaren ja Korkeasaaren, joiden jälkeen vastavalmistunut Isoisänsilta hohti puhtaan valkoisena Kalasataman valtaisaa rakennustyömaata vasten. Lähes yhteen ääneen tuumasimme matkaseurani kanssa, että jos jotain tuosta rannasta pitäisi hävittää, niin se olisi Suvilahden hiilikasa ja Merihaan tönöt. Pahoittelut kaikille Merihaassa asuville, mutta mereltä(kin) katsottuna alue on kuin likaisenharmaa tahra muuten kauniin kaupungin siluetissa. Tahra jota et saa pyyhittyä näkökentästä kuin kääntämällä selkäsi, tai sulkemalla silmäsi. Ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa Merihaassa toteutetaan julkisivuremontti, joka piilottaa siitä sen harmauden ja ankeuden.

Vielä ehdimme loppumatkasta hörpätä kahvit ja syödä jäätelöt samalla kun laivamme lipui Katajanokan rantaa hipoen takaisin Kauppatorille. Kaikkiaan todella mukava sunnuntaiajelu. Kannattaa käydä katsomassa kaupunkia mereltä päin. Helsingin rannat ovet melkoisen muokkauksen kohteena parhaillaan. Muutaman vuoden kuluttua näkymät voivat olla aivan toisenlaiset.

Koirien kanssa lomareissuun (Viro, Latvia)

Koirien kanssa lomalle     

Olen reissannut koirien kanssa melko paljon Virossa ja muutaman kerran Latviassakin. Ajattelin hiukan kirjoitella havainnoistani. Kotimaan matkailu koirien kanssa on helppoa ja simppeliä, mutta kun suunnataan ulkomaille, on paikalliset säädökset ja lait huomioitava. Keväällä 2015 päätin, että tulevasta lomasta viettäisin jälleen osan Virossa ja Latviassa. Kahdeksi viikoksi on aika vaikea saada koirille hoitajaa ja kaksi viikkoa on myös aika pitkä aika olla erossa rakkaista karvakuonoista, joten päätin teettää pappakoiralle terveystutkimuksen ja varmistaa, että vanha herra on lomamatkakunnossa. 

Lähtövalmistelut

Käytin Bonon eläinlääkärissä. Tutkittiin yleisterveys ja otettiin verikoe. Verinäyte lähti VetLabiin analysoitavaksi. Pappakoiran tulokset olivat onneksi varsin hyvät ja eläinlääkäri ei nähnyt syytä, miksei eläkeläiskoira voisi matkaan lähteä. Tarkistin hyvissä ajoin, että molempien koirien passit on tallella ja tarvittavat rokotukset voimassa. Lisäksi hankin jo etukäteen Suomesta mukaani Drontal Comp Vet –matolääkkeet, jotta varmasti olisi oikea lääke annettavaksi ennen kotiin lähtöä.
Tällä hetkellä sääntö on, että  ”Jos matkustelu on kertaluonteista tai muutaman kerran vuodessa tapahtuvaa, helpointa on, että heisimatolääkitys annetaan koiralle Suomen ulkopuolisessa maassa eläinlääkärin toimesta 1-5 vrk ennen Suomeen paluuta ja eläinlääkäri tekee tästä merkinnän lemmikkieläinpassiin. Jos heisimatolääke annetaan Suomeen saapumista edeltävänä päivänä, kannattaa pyytää eläinlääkäriä merkitsemään lemmikkieläinpassiin myös kellonaika.” Säännöt ja asetukset eläimen tuontiin ja vientiin liittyen löytyvät Eviran sivuilta. Ne kannattaa lukea huolella ja tarvittaessa vielä tarkistaa asia eläinlääkäriltä. Selvitä etukäteen, että missä matkasi varrella on palveleva eläinlääkäriasema, jossa saat matolääkityksen annettua ja passit leimattua. Välttämättä jokaisessa pikkukylässä ei eläinlääkäriasemaa ole, tai ne eivät ole avoinna silloin kun toivoisit niiden olevan. Kannattaa myös kysyä etukäteen, tarvitseeko ajanvarausta vai riittääkö että poikkeaa vain sisälle - käytännöissä on eroja. Huomioi myös pyhäpäivät ja pyhäpäivien aatot, ettei tule yllätyksiä.

Matolääkkeet syöty ja leimat passeissa.

Vaikka voikin olettaa, että kaikki nykyään löytyy sosiaalisesta mediasta ja Googlesta, niin näissä asioissa luotettavimman vastauksen saat soittamalla, tai laittamalla etukäteen sähköpostia. Saarenmaan Kuressaaressa Taluapteek Loomakliinik halusi antaa meille ajan matolääkityksen hoitamista varten, kun taas Tallinnassa Tatari Loomakliinik neuvoi meitä pistäytymään aukioloajan puitteissa. Saarenmaalla hinta oli omin lääkkein 10e/kuono, Tallinnassa samaa luokkaa. 

Punkkeja ei pääse karkuun kesällä missään, joten laitoin molemmille koirille punkkiliuokset muutama päivä ennen lähtöä. Punkkiliuoksia saa toki matkan varreltakin, mutta ilmeisesti suurin osa on reseptien takana. Apteekeissa on 1-2 valmistetta ja esim. käyttämääni Expotia en ole Virossa nähnyt käsikauppatavarana missään. Varmuuden vuoksi on syytä pakata myös kynsisakset, punkkipihdit, särkylääkkeet, antibiootit, korva- ja silmähuuhde, vatsaa tasapainottavat tuotteet, tassusidetarpeet ja desinfiointiainetta. Pienet saksetkaan ei ole pahitteeksi, kiität niiden olemassaoloa siinä vaiheessa kun koirasi on pyöritellyt turkkinsa takiaisiin, tai astunut purukumiin ja se on liiskautunut tassukarvoihin. Kuonokoppaakin saatat tarvita, etenkin jos matkustat ison koiran kanssa. Monissa maissa on tapana, että koiralla on kuonokoppa esim. bussissa, tai junassa matkustaessaan tai muuten julkisella paikalla liikkuessa. Pakkaa myös varahihna ja varapanta. Tassunsuojatossu tai pari on hyvä olla mukana, jos tulee anturahaavoja tai kynsivammoja matkan varrella. Mitä paremmin olet varautunut, sitä suuremmalla todennäköisyydellä et varusteista juuri mitään tarvitse.

Laivalla lahden yli

Kesäloman reitti.

Eri laivayhtiöillä on eri käytännöt koirien kuljettamisesta. Vaihtoehtoja löytyy lemmikkihyttipaikoista kennelosastoihin ja kansipaikkoihin. Mikäli keli sen sallii, niin autoiluun tottuneiden koirien on varmasti mukavin matkustaa laivamatka autossa. Se on myös omistajan kukkarolle edullisin, eli ilmainen matkustusmuoto lemmikille. Muista jo matkaa varatessasi ilmoittaa, että matkustat lemmikin kanssa. Näin vältyt epäselvyyksiltä. Netissä on näppärä hoitaa kaikki matkavaraukset, mutta itse olen havainnut paremmaksi vaihtoehdoksi soittamisen – varsinkin, jos haluat vertailla laivayhtiöiden hintoja ja lemmikkikäytäntöjä. Omat koirani ovat kokeilleet vaihtoehdoista niin kansipaikat kuin lemmikkihytinkin, mutta vähiten stressiä syntyy kun karvakuonot jäävät autoon matkan ajaksi. 

Autossa kannattaa varmistaa, että koira ei pääse kiipeilemään, eikä vahingossakaan voi jäädä jumiin hihnan tai pannan kanssa. Läikkymätön vesikuppi on myös näppärä – vaikka laiva vähän keikkuisi, niin vesi pysyy kupissa. Koiran alusta kannattaa valita kelin mukaan. Lämpimällä voi olla hyvä laittaa koiralle viilentävä alusta, kylmällä puolestaan takki päälle. Itse hankin kesälomamatkaa varten terriereille Aqua CoolKeeper –viilennysalustat. Idea tuotteessa on se, että alusta kastellaan läpikotaisin, annetaan kuivahtaa hetki, jonka jälkeen se säilyttää viileän tunteen pitkään. Pakkasin mukaan myös takit, sillä varsinkin pappakoiralla on taipumus palella aika herkästi ja ilmojen haltijoista kun ei koskaan tiedä…!

Helteellä ei koiraa tietenkään voi jättää autoon laivassa. Silloin ainakin Tallinkin yhteyslautoilla saavat koirat matkustaa maksutta kansipaikoilla. Jos otat koiran kannelle, niin suosittelen ottamaan häkin mukaan. Vaikka häkin raahaaminen lähtöruuhkassa, hississä tai portaissa tuntuu tylsältä, niin se kannattaa. Kannella usein tuulee kovasti, ihmisiä kulkee edes takaisin ja pöydiltä saattaa lennellä tyhjiä tuoppeja ja joskus jopa joku lasi kilahtaa rikki. Häkissä koira saa olla rauhassa ja turvassa uteliailta pikkulapsilta sekä suojassa tuulelta ja paahteelta. Jos koirasi ei ole tottunut oleilemaan häkissä, niin totuta se ennen matkaa. Joissakin hotelleissa voit törmätä sääntöön, että koiran on yksin hotellihuoneessa ollessaan oltava häkissä. Tällainen sääntö on mm. Park Inn By Radisson –hotellissa Tallinnassa ja hotellin säännöt lemmikin omistajan on allekirjoituksellaan hyväksyttävä. Kannattaa myös huomioida, että kaikilla laivoilla ja etenkään nopeilla yhteysaluksilla ei ole mahdollista käyttää koiria matkan aikana tarpeillaan. Tee siis kunnon lenkki ennen kuin ajat autokaistalle ja laivaan. Suosittelen pakkaamaan mukaan myös rullan tai pari kakkapusseja. Oli hämmentävää huomata Virossa, että shitbägejä ei löydy edes isojen markettien lemmikkiosastoilta. Niinpä päädyin kaupassa käydessäni pakkaamaan hedelmät ja leivät aina tuplapusseihin, jotta tarpeen vaatiessa olisi kakkapusseja saatavilla.

Jymy kahvittelee matkalla Hiidenmaalle.

Mikäli päädyt laumasi kanssa siirtymään pienemmillä yhteysaluksilla esimerkiksi Saarenmaalle, Hiidenmaalle tms, niin muutama asia on automatkailijan hyvä pitää mielessä. Kesällä voi olla muitakin menijöitä, joten lautat saattavat olla täynnä ja rannassa on jonoa. Tuule Laevad –yhtiön nettisivuilta on mahdollista ostaa online-liput ennakkoon. Mikäli et pääse verkkoon ja  sinun on ehdittävä johonkin tiettyyn lauttaan, etkä halua seistä koko päivää jonossa, niin käy lunastamassa lippusi autokaistan lippukassalta vaikka edellisenä päivänä. Jos sekään ei onnistu, niin luota hyvään tuuriin. Tuurilla ne laivatkin seilaa.

Koiran kanssa näillä pienillä yhteysaluksilla matkatessa kannattaa huomioida, että portaat autokannelta matkustajakannelle ovat todella jyrkät. Saatat joutua auttamaan koiraasi, tai jopa kantamaan sen portaissa. Valjaista on näillä etapeilla todella hyötyä. Ulkokannella haastetta tulee vielä lisää, sillä kerrosten väliset portaat ovat paitsi korkeat ja kapeat, myös jyrkät metalliritilät. Jos koirasi ei ole tottunut kiipeämään erilaisilla pinnoilla, niin voit joutua sen kantamaan. Parikymmentä kiloa koiraa sylissä, keikkuva laiva ja kapeat portaat on jännä yhdistelmä etenkin alaspäin tullessa, mutta varovaisuudella selviää ja matkanteko on lopulta varsin leppoisaa.

Ruokahuolto matkalla

Itse olen kantanut kuivaruuat kotoa ja ostanut lihat paikan päältä marketista ja keittänyt ne. Usein helle, reissaaminen ja vieras ympäristö saattavat sekoittaa koiran vatsaa, joten koitan matkoilla pitää koirien ruokinnan mahdollisimman samankaltaisena kuin kotonakin. Meillä ruokinta on aina ollut melko iltapainotteista ja varsinkin kuumalla ilmalla maistuu ruoka vasta, kun ilta kääntyy yöksi ja ilma viilenee. Lihoja tuskin olisi välttämätön reissussa keittää, mutta itse olen todennut sen hyväksi tavaksi. Virosta ja Latviasta saa todella edullisesti hyvälaatuista lihaa ja esim. broilerinsydämiä, maksaa ym. Koirien kanssa reissatessa olen pyrkinyt valitsemaan majoitukset niin, että niissä olisi keittomahdollisuus. Jos en ole ollut varma seuraavan etapin majoituspaikan varustetasosta, niin olen keittänyt edellisessä paikassa seuraavan illan eväät koirille valmiiksi. Onpa koirat välillä päässeet osingoille grilliherkuistakin - se lomalla suotakoon.Varsinkin vanhan koiran syömisestä ja juomisesta on pidettävä huolta matkalla, jotta se jaksaa mukana. Nappuloille se voi helposti nyrpistellä, mutta maukkaasta lihasta pappakoirakaan harvoin kieltäytyy.

Majoittuminen

Majoitusten vertailu ja varaaminen onnistuu etukäteen näppärästi netissä. Itse olen päätynyt Booking.comin kanta-asiakkaaksi majoitusvarauksissa, sillä heillä on mielestäni yksi parhaiten toimivimmista asiakaspalveluista ja se toimii 24/7. Kun varaat majoitusta lemmikin kanssa matkustaessasi, varmista että valitsemasi majapaikka hyväksyy koirat. Älä tyydy näkemääsi ”Lemmikieläimet sallittu, mutta niistä voidaan veloittaa maksu” – kommenttiin, vaan oikeasti varmista etukäteen että kuinka monta koiraa kyseinen majapaikka hyväksyy huoneeseen / asuntoon, onko väliä sillä minkä kokoinen lemmikki on ja paljonko on kustannus lemmikistä per kuono, per yö. Näidenkin asioiden selvittäminen on joskus helpointa ja varminta tehdä puhelimitse. Esimerkkinä kerrottakoon, että etsin majapaikkaa Latviasta. Löysin muutaman mieluisan, mutta en saanut selvää sivuilta lemmikkimaksuista. Soitin Bookingille, kerroin asiani ja heiltä paikallista kieltä puhuva palveluneuvoja otti yhteyttä majapaikkaan ja selvitti asioita. Yhdessä harkitsemistani majapaikoista oli kyllä lemmikit sallittu, mutta ei kesäsesongin aikaan. Toisessa oli lemmikit sallittu, mutta niille oli asetettu painorajaksi viisi kiloa. Viisi kiloa tarkoittaa siis sellaista pienen pientä käsilaukkukoiraa, eikä suinkaan kahta äijämitoissa olevaa vehnäterrieriä.

Panga, Saarenmaa

Jos olisin vain varannut majoituksen ilman tarkempaa selvittelyä, niin yllätys olisi voinut olla aikamoinen kohteeseen saapuessa. Myös lemmikkimaksu saattaa joissakin paikoissa yllättää. Voi olla, että koirien yöpyminen tulee yhtä kalliiksi kuin omistajien, mikäli et ole selvittänyt asiaa etukäteen. Booking.comin varaussivulla voit myös lähettää lisäkysymyksiä majoituspaikkaan, jolloin Booking.comin henkilökunta keskustelee kysymistäsi asioista majoittajan kanssa ja vastaa sinulle sähköpostilla onko toiveesi toteutettavissa, vai ei. Jos matkan varrella tulee mitä tahansa ongelmia, tai kysymyksiä majoitusten suhteen, niin Booking.comin asiakaspalvelu on ainakin tähän saakka palvellut erinomaisesti.

Muita majoitusmukavuutta nostavia asioita koirien kanssa reissatessa on toimiva ilmastointi, hyvä äänieristys, yksityinen maksuton pysäköinti, jääkaappi, sijainti puiston tai metsän vieressä ym. GoogleMaps ja street view ovatkin olleet kullan arvoisia, kun olen majoitusvaihtoehtoja tarkastellut. Kesäloman 2015 majapaikat valitsin lisäksi niin, että ne sijaitsivat merenrannan välittömässä läheisyydessä. Yksikään valituista majapaikoista ei tuottanut pettymystä ja kaksi jopa ylitti odotukset.

Bono Jurmalan rannalla.

Zurek - erään sopan tarina

Zurek - erään sopan tarina

Aamu oli hiukan sumuinen, rannan hiekka näytti märältä. Vatsaa kurni, mutta lähes kaikki kahvilat ja ravintolat olivat vielä kiinni. Sopot nukkuu sunnuntaiaamuisin – ainakin toukokuussa, kesäsesongin ulkopuolella. Kuuluisan puulaiturin vieressä oli kuitenkin yksi ravintola jo avannut ovensa. Ajatus kahvista houkutteli. Tarjoilija toi menun ja jostain syystä päädyin tilaamaan kahvin lisäksi aamiaiseksi perinteistä puolalaista keittoa. Saapuessaan soppa näytti hiukan erikoiselta. Lihan, makkaran ja yrttien lomasta kurkisti puolikas, keitetty  kananmuna. Ensimmäiset lusikalliset olivat hiukan epäileviä, mutta joku juju siinä maussa oli, sillä sitä mukaa kun kulho tyhjeni, muuttui maku yhä paremmaksi. Ryystin annokseni loppuun viimeistä tippaa myöten.

Kun vuotta myöhemmin palasin Puolaan, oli joulukuu. Gdanskissa tuoksui hehkuviini ja kaupunki oli koristautunut jouluun. Matkan ensimmäisenä iltana piti alkupalaksi tilata tietenkin keittoa. Opettelin Googlesta nimenkin – Zurek. Puolan Suomen suurlähetystön sivuilla keitosta kerrotaan seuraavin sanoin: ”Keitto on olennainen osa ateriaa. Vanhin puolalainen ja maailmassa ainoa laatuaan ruokalaji on hapan ja sakea Zurek-keitto, joka tarjotaan makkaran ja puolikkaan keitetyn kananmuna kera. ”

Keiton pohja on todella ruisjauhoista, vedestä ja mausteista jopa viikon verran hapatettu liemi. Jokainen ravintola valmistaa keiton hiukan omalla tavallaan ja omin lisukkein. Yleensä siitä löytyy kuitenkin vähintäänkin vaaleaa, puolalaista tuoremakkaraa, palvikinkkua ja perunaa.  Joissakin paikoissa siihen on lisätty myös porkkanaa ja mahdollisesti muita vihanneksia. Soppaan kuuluu myös puolikas keitetty kananmuna, samaan tapaan kuin meillä pinaattikeittoon. Yrtteinä keitossa käytetään perinteisesti pippurinmarjoja, piparjuurta ja meiramia. Tuon matkan jälkeen olin ainakin neljää erilaista Zurek-annosta viisaampi.

Jostain syystä tieni vie kolmoiskaupunkiin yhä uudelleen ja uudelleen. Kaupungista ja sen lähialueilta tuntuu löytyvän aina jotakin uutta tutkittavaa. Tämä viimeisin helmikuinen matka alkoi sekin, kuinkas muuten kuin perinteisellä puolalaisella keitolla. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun Zurek tarjoiltiin leivän sisällä. 

Keiton jälkeen pöytään kannettiin toista perinneherkkua, pierogeja. Pierogit ovat tutummalta nimeltään dumplingseja. Keitettyjä, täytettyjä nyyttejä.
Jos matkustat Gdanskiin, niin varsin mainio ”pierogarnia” on Restauracja - Pierogarnia u Dzika osoitteessa ul. Piwna 59/60. Me nautimme keittomme ja pierogimme tällä kertaa ravintola Lokalnassa, joka löytyy osoitteesta Grzaska 1. Kuten jo varmaankin arvaat, se ei suinkaan jäänyt tämän matkan viimeiseksi keitoksi. 

Seuraavana iltana tie vei Sopotiin. Osoitteessa Ul. Chopina 36 sijaitsee ehkä yksi tunnelmallisimmista ravintoloista, jossa olen illastanut. Ravintolan nimi on Karczma Irena. Se on paikallisten suosima ja pöytää voikin olla vaikea saada ilman pöytävarausta. Meinasimme jäädä ilman pöytää edellisellä reissulla ja niin kävi nytkin. Meille tarjottiin hiukan pahoitellen pientä, matalaa nurkkausta kiviholvin alta. Ei haitannut. Alkupalaksi saimme herkulliset keitot – huomioin, että tämän paikan versiosta puuttui se kananmunanpuolikas. Maku oli kuitenkin erinomainen. Olimme saaneet alkupalat nautittua, kun paikan omistaja (ainakin samainen herra on ollut tiskin takana aina siellä käydessämme) tuli kertomaan, että salin puolelta vapautui meille pöytä. Meille olisi kelvannut tuo pieni nurkkauskin, mutta siirryimme silti. Mainittakoon tässä kohtaa, että mitä tahansa tilaatkin ravintolan listalta, voit luottaa siihen, että se on hyvää.  Raavaiden miesten kannattaa maistaa porsaan polvea ja tilata kylkiäisiksi iso tuoppi paikallista olutta. Kokonaan oman lukunsa voisi omistaa puolalaiselle vodkalle. En nyt mene tässä tarinassa sen enempää aiheeseen, mutta pieni naukku pakastinkylmää Sobieskia aperitiivina, tai ruuan päälle – kyllä kiitos.

Vieläkö jaksat lukea aiheesta Zurek? Jaan sinulle nyt muutaman salaisuuden tuohon keittoon liittyen. Lokalnan tarjoilija oli hyvillään, kun kehuin heidän keittoaan. Kyseisen paikan kokki myös paljasti, että lähes kaikki ravintolat käyttävät ”valmishapatetta”, jota saa ostaa jokaisesta puolalaisesta ruokakaupasta. Tuota keiton pohja-ainesta olisi siis saatavilla pullotettuna! Kuinka nerokasta! Tässä kohtaa huomasin surevani, että olin varautunut vain pienellä lentolaukulla. Paikallisen ostoskeskuksen (Madison) alakerran ruokakauppa tarjoili kuitenkin yllätyksen. Tiedättehän ne Knorrin ”lisää vain vesi” –tyyppiset pussikeitot? Olisihan se pitänyt arvata, että tästä kansallisaarteesta on Puolassa saatavilla myös pussikeittojauhetta. Sitä oli pakko ostaa tuliaisiksi pari pussia. Lähitulevaisuudessa on siis Turtiaisen kokeellisessa yökeittiössä luvassa perinteistä puolalaista keittoa suomalaisittain. Pistetään siis tuunaten tuo pussikeitto ja sen lisäksi olisi vakaa aikomus yrittää itse tehdä tuota hapatetta aidon, paikallisen reseptin mukaan.