Zurek - erään sopan tarina

Zurek - erään sopan tarina

Aamu oli hiukan sumuinen, rannan hiekka näytti märältä. Vatsaa kurni, mutta lähes kaikki kahvilat ja ravintolat olivat vielä kiinni. Sopot nukkuu sunnuntaiaamuisin – ainakin toukokuussa, kesäsesongin ulkopuolella. Kuuluisan puulaiturin vieressä oli kuitenkin yksi ravintola jo avannut ovensa. Ajatus kahvista houkutteli. Tarjoilija toi menun ja jostain syystä päädyin tilaamaan kahvin lisäksi aamiaiseksi perinteistä puolalaista keittoa. Saapuessaan soppa näytti hiukan erikoiselta. Lihan, makkaran ja yrttien lomasta kurkisti puolikas, keitetty  kananmuna. Ensimmäiset lusikalliset olivat hiukan epäileviä, mutta joku juju siinä maussa oli, sillä sitä mukaa kun kulho tyhjeni, muuttui maku yhä paremmaksi. Ryystin annokseni loppuun viimeistä tippaa myöten.

Kun vuotta myöhemmin palasin Puolaan, oli joulukuu. Gdanskissa tuoksui hehkuviini ja kaupunki oli koristautunut jouluun. Matkan ensimmäisenä iltana piti alkupalaksi tilata tietenkin keittoa. Opettelin Googlesta nimenkin – Zurek. Puolan Suomen suurlähetystön sivuilla keitosta kerrotaan seuraavin sanoin: ”Keitto on olennainen osa ateriaa. Vanhin puolalainen ja maailmassa ainoa laatuaan ruokalaji on hapan ja sakea Zurek-keitto, joka tarjotaan makkaran ja puolikkaan keitetyn kananmuna kera. ”

Keiton pohja on todella ruisjauhoista, vedestä ja mausteista jopa viikon verran hapatettu liemi. Jokainen ravintola valmistaa keiton hiukan omalla tavallaan ja omin lisukkein. Yleensä siitä löytyy kuitenkin vähintäänkin vaaleaa, puolalaista tuoremakkaraa, palvikinkkua ja perunaa.  Joissakin paikoissa siihen on lisätty myös porkkanaa ja mahdollisesti muita vihanneksia. Soppaan kuuluu myös puolikas keitetty kananmuna, samaan tapaan kuin meillä pinaattikeittoon. Yrtteinä keitossa käytetään perinteisesti pippurinmarjoja, piparjuurta ja meiramia. Tuon matkan jälkeen olin ainakin neljää erilaista Zurek-annosta viisaampi.

Jostain syystä tieni vie kolmoiskaupunkiin yhä uudelleen ja uudelleen. Kaupungista ja sen lähialueilta tuntuu löytyvän aina jotakin uutta tutkittavaa. Tämä viimeisin helmikuinen matka alkoi sekin, kuinkas muuten kuin perinteisellä puolalaisella keitolla. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun Zurek tarjoiltiin leivän sisällä. 

Keiton jälkeen pöytään kannettiin toista perinneherkkua, pierogeja. Pierogit ovat tutummalta nimeltään dumplingseja. Keitettyjä, täytettyjä nyyttejä.
Jos matkustat Gdanskiin, niin varsin mainio ”pierogarnia” on Restauracja - Pierogarnia u Dzika osoitteessa ul. Piwna 59/60. Me nautimme keittomme ja pierogimme tällä kertaa ravintola Lokalnassa, joka löytyy osoitteesta Grzaska 1. Kuten jo varmaankin arvaat, se ei suinkaan jäänyt tämän matkan viimeiseksi keitoksi. 

Seuraavana iltana tie vei Sopotiin. Osoitteessa Ul. Chopina 36 sijaitsee ehkä yksi tunnelmallisimmista ravintoloista, jossa olen illastanut. Ravintolan nimi on Karczma Irena. Se on paikallisten suosima ja pöytää voikin olla vaikea saada ilman pöytävarausta. Meinasimme jäädä ilman pöytää edellisellä reissulla ja niin kävi nytkin. Meille tarjottiin hiukan pahoitellen pientä, matalaa nurkkausta kiviholvin alta. Ei haitannut. Alkupalaksi saimme herkulliset keitot – huomioin, että tämän paikan versiosta puuttui se kananmunanpuolikas. Maku oli kuitenkin erinomainen. Olimme saaneet alkupalat nautittua, kun paikan omistaja (ainakin samainen herra on ollut tiskin takana aina siellä käydessämme) tuli kertomaan, että salin puolelta vapautui meille pöytä. Meille olisi kelvannut tuo pieni nurkkauskin, mutta siirryimme silti. Mainittakoon tässä kohtaa, että mitä tahansa tilaatkin ravintolan listalta, voit luottaa siihen, että se on hyvää.  Raavaiden miesten kannattaa maistaa porsaan polvea ja tilata kylkiäisiksi iso tuoppi paikallista olutta. Kokonaan oman lukunsa voisi omistaa puolalaiselle vodkalle. En nyt mene tässä tarinassa sen enempää aiheeseen, mutta pieni naukku pakastinkylmää Sobieskia aperitiivina, tai ruuan päälle – kyllä kiitos.

Vieläkö jaksat lukea aiheesta Zurek? Jaan sinulle nyt muutaman salaisuuden tuohon keittoon liittyen. Lokalnan tarjoilija oli hyvillään, kun kehuin heidän keittoaan. Kyseisen paikan kokki myös paljasti, että lähes kaikki ravintolat käyttävät ”valmishapatetta”, jota saa ostaa jokaisesta puolalaisesta ruokakaupasta. Tuota keiton pohja-ainesta olisi siis saatavilla pullotettuna! Kuinka nerokasta! Tässä kohtaa huomasin surevani, että olin varautunut vain pienellä lentolaukulla. Paikallisen ostoskeskuksen (Madison) alakerran ruokakauppa tarjoili kuitenkin yllätyksen. Tiedättehän ne Knorrin ”lisää vain vesi” –tyyppiset pussikeitot? Olisihan se pitänyt arvata, että tästä kansallisaarteesta on Puolassa saatavilla myös pussikeittojauhetta. Sitä oli pakko ostaa tuliaisiksi pari pussia. Lähitulevaisuudessa on siis Turtiaisen kokeellisessa yökeittiössä luvassa perinteistä puolalaista keittoa suomalaisittain. Pistetään siis tuunaten tuo pussikeitto ja sen lisäksi olisi vakaa aikomus yrittää itse tehdä tuota hapatetta aidon, paikallisen reseptin mukaan.