Helsinki mereltä

Royal Linen kyydissä hiljaisena sunnuntai-iltapäivänä

Jos kesäkuisena sunnuntaina ei sää houkuta makaamaan rannalla, niin voi ostaa extempore-risteilyn Letsdeal.fi -palvelusta ja suunnata 59% alennuksella Helsinki Sightseeing -risteilylle Royal Linella. Kyllä vain, puolentoista tunnin risteilyn hinta kahdelle oli 19 euroa.

Kun saavuimme Kauppatorille, kertoivat kundit lipputiskillä, että buffet-ruokailun (16e/hlö) saisi halutessaan kahdelle yhden hinnalla (pelkkää säästöä koko retki). Tämä sopi paremmin kuin hyvin, sillä emme olleet ehtineet vielä nauttia lounasta. Laivassa oli vain kourallinen matkustajia ja me saimme koko takaosan omaan käyttöömme. Istahdimme mukavasti ikkunapöytään ja laivan irtaantuessa laiturista lähdimme tutkimaan buffetpöydän antimia. Kattaus ei ollut suuren suuri, mutta tarjolla oli mm. uusia perunoita tyrnisilakan ja tervasilakan kera, maukasta lohisalaattia, saaristolaisleipää sekä varsin herkullinen vihreitä oliiveista, fetakuutioista ja mansikoista koottu salaatti. Maisemat ja ruoka maistuivat varsin hyvälle molemmat.

Risteilyn selostus oli sekä suomeksi, että englanniksi. Nauha tosin taisi olla vielä viime kesältä, sillä miesääni kertoi historiallisen puuvenetelakan toiminnan loppumisesta. Tuoreempi tieto on Helsingin Sanomien Liki satavuotiasta telakkaa ei häädetäkään - artikkelin mukaan se, että ainakin toisteiseksi telakka ja sen toiminta saavat jäädä paikoilleen. Hyvä niin.

Matka jatkui ohi toukokuussa valmistuneen Löylyn, joka siis on Suomen ensimmäinen FSC-projektisertifioitu rakennuskohde. Se tarkoittaa sitä, että rakennusmateriaali (puu) on tuotettu vastuullisesti ja ekologisesti. Rakennuksesta löytyy ravintola, näköalatasanne sekä yleinen sauna. Ympäristövastuullisuus on Löylyssä "talon tapa", joka näkyy myös energiavalinnoissa ja ruokalistassa. Mereltä katsottuna rakennus hohtaa uututtaan. Samaa ei voi sanoa taustalla komeilevista varasto / telakkarakennuksista, mutta Hernesaari haiskahtaa selvästi kehitykseltä. Rannalta löytyy myös vuonna 2015 auennut "Sedula", eli Hernesaaren Ranta -nimellä kulkeva ravintolakompleksi terasseineen ja huojuvine palmuineen.

Huristelimme myös Suomenlinnan ja Vallisaaren ohi. Nauhoitteella opas kertoi taas vanhaa tietoa ja väitti sujuvasti, että Vallisaari kuuluu Puolustusvoimille. No, ei kuulu enää. Nyt sinne vaeltaa turisteja muurahaisten lailla ja vaikka saari ei ole ollut avoinna yleisölle kuin hetken, niin jo nyt ympäristön suurin uhka ja vihollinen, ihminen, on tehnyt tuhojaan Vallisaaren luonnossa. Kahden viikon avoinna olon jälkeen rannoilta on jo löytynyt roskaa ja kertakäyttögrillejä, vaikka kaikenlainen tulenteko on saarella ehdottomasti kiellettyä. Jos siis suunnittelet tutustumisretkeä Vallisaareen, niin olethan saaren luontoa kunnioittava turisti ja pysyt merkityillä reiteillä. Saarella kävijöiden kannattaa myös miettiä kahdesti, että kannattaako edes sitä norttia sytyttää - vuoden 1937 räjähdysonnettomuuden seurauksena (tuolloin jysähti niin, että Töölössä saakka meni ikkunoita rikki) saaren maastossa on edelleen löytämättömiä räjähteitä.

Pienet sadekuurot eivät laivan sisätiloissa matkantekoa haitanneet. Kyyti oli leppoisaa ja välillä opas nauhalta muistutteli meitä Helsingin historiasta. Siinä buffetin antimia nauttiessamme kuulimme, kuinka Ruotsin kuningas, Aadolf Fredrik, menehtyi halvaukseen laskiaistiistaina vuonna 1771 syötyään kuninkaanlinnassa valtavan illallisen, johon kuului jälkiruuaksi nautitut neljätoista laskiaispullaa kuuman maidon kera. Entä kuinka moni teistä muistaa historiasta sen, että Santahamina on ollut paitsi vankileiri, niin myös hautausmaa? Saaren keskiosan hiekkainen osa toimi hautausmaana vuoteen 1919, jolloin Suomenlinnassa sijainnut vankileiri suljettiin. Kyseinen hiekka-alue tunnetaan kuulemma nykyisin paremmin nimellä Sahara.

Ajelimme vielä ohi Vasikkasaaren ja Laajasalon pian entisen öljysataman. Ohitimme Kulosaaren ja Korkeasaaren, joiden jälkeen vastavalmistunut Isoisänsilta hohti puhtaan valkoisena Kalasataman valtaisaa rakennustyömaata vasten. Lähes yhteen ääneen tuumasimme matkaseurani kanssa, että jos jotain tuosta rannasta pitäisi hävittää, niin se olisi Suvilahden hiilikasa ja Merihaan tönöt. Pahoittelut kaikille Merihaassa asuville, mutta mereltä(kin) katsottuna alue on kuin likaisenharmaa tahra muuten kauniin kaupungin siluetissa. Tahra jota et saa pyyhittyä näkökentästä kuin kääntämällä selkäsi, tai sulkemalla silmäsi. Ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa Merihaassa toteutetaan julkisivuremontti, joka piilottaa siitä sen harmauden ja ankeuden.

Vielä ehdimme loppumatkasta hörpätä kahvit ja syödä jäätelöt samalla kun laivamme lipui Katajanokan rantaa hipoen takaisin Kauppatorille. Kaikkiaan todella mukava sunnuntaiajelu. Kannattaa käydä katsomassa kaupunkia mereltä päin. Helsingin rannat ovet melkoisen muokkauksen kohteena parhaillaan. Muutaman vuoden kuluttua näkymät voivat olla aivan toisenlaiset.