Saunokaa, uikaa ja uikaa

Kuusijärvi, Vantaa

Kuusijärvi on klassikko. Se on ollut siellä aina, eli niin kauan kuin minä muistan. Sama kahvila, sama uimaranta. Sama, mutta ei kuitenkaan sama. Vanha savusauna paloi ja sen tilalle rakennettiin pienet, väliaikaiset savusaunat, jotka jäivät käyttöön siitä huolimatta, että iso, uusi savusauna avattiin.
Kohta pari vuotta on savusaunan lauteita ja uimalaituria kulutettu aiempaa tiheämmässä  tahdissa ja vieläpä useammin talvipakkasilla kuin kesähelteillä. Noin vuosi sitten saunanlauteilla syntyi avantouintiryhmä Vesiperät ja loppu onkin historiaa. 

Viime syksynä Kuusijärvellä remontoitiin kahvila ja päärakennuksen sähkösaunat. Terassikin on jossain välissä laajentunut ja parkkipaikkojakin lisättiin helpottamaan pysäköintiruuhkia.

Kovin montaa savusaunaa en täällä pääkaupunkiseudulla tiedä, mutta tällä olemattomalla otannalla voin todella suositella Kuusijärven saunaa kokeilemaan. Yleensä savusauna on ollut kesäaikaan suljettu, mutta nyt löylyihin pääsee myös kesällä. Talvella savusauna oli monasti todella ruuhkainen ja löylyssä jouduttiin jopa seisomaan, kun lauteille ei mahtunut. Kesällä ihmiset haluavat keskittyä rantaelämään, joten ainakin toistaiseksi savusaunassa on ollut kivasti tilaa.   

Leppävaaran maauimala, Espoo

Leppävaaraan avattavasta maauimalasta oli pöhinää puskaradiossa jo hyvissä ajoin ennen maauimalan- ja koko uimahallin remontin valmistumista. Kun ovet viimein toukokuun puolivälissä avautuivat, niin pitihän se käydä ensimmäisten joukossa tsekkaamassa. 

Ensireaktioni paikasta oli puhdas WAU. Uimahallin hinnalla (5e) sisään, uudet siistit tilat, kahvio, terassi, nurmialueita, vesiliukumäki, rantalentiskenttä ja kymmenen (!) 50-metrin mittaista uimarataa. Lainattavissa lautoja, pullareita ja vesijuoksuvöitä, suihkut ja wc-tilat myös ulkoalueella. Aurinkoisella kelillä ihan paratiisi, mutta väkimäärästä päätellen samaa mieltä ovat muutkin. Uimaradoilla sai silti uida rauhassa ilman, että jatkuvasti on jonkun varpaat suussa. Ihan parasta. Oikeastaan ainoa miinus varustelusta tulee siitä, että ulkona ei ole saunaa. Tilaa ja tilausta ulkosaunalle olisi varmasti. Nyt lähimmät saunat löytyvät pesutiloista pukuhuoneiden luota. Jos hifistellä haluttaisiin, niin joitakin ulkokuntosalilaitteita voisi olla pihalla aikuisille. Toinen varsinainen miinus tulee aukioloajoista. Suomen kesä on niin lyhyt, että soisin kesäaikaan aukioloaikojen venyvän iltauutisia pidemmälle. Kävijöitä riittäisi varmasti aina puolille öin, mikäli se olisi mahdollista. 

Ensimmäisellä käyntikerralla en tullut katsoneeksi sisähallin puolelle lainkaan, mutta toisella kerralla käydessäni oli keli puolipilvinen ja tuulinen, eikä viltin päällä oikein uinnin jälkeen tehnyt mieli makoilla hytisemässä. Niinpä lähdimme uimaseurani kanssa tutkimaan sisätiloja. Oli melkoinen yllätys, kun hallin puolelta paljastui uimahalli kylpyläominaisuuksin. Pari poreallasta, kylmävesiallas, lämmin terapia-allas, hyppy- ja vesijuoksuallas ja ratauimareiden puoli. Siinä porealtaassa istuessani jouduin myöntämään itselleni, että olen tainnut löytää kesäkeitaani. Ihan mahtava paikka. Harmi vain, että uimahallin puoli suljetaan juhannuksesta alkaen kesäksi. Suomen suven vaihtelevat keliolosuhteet tuntien uskoisin, että kysyntää olisi sisähallillakin. 

Löyly - puusauna meren rannalla Hernesaaressa, Helsinki

Jos Amerikkalainen päivälehtikin sen huomioi, niin onhan se nähtävä. Näin Löylyn rakennuksen ensimmäisen kerran mereltä päin ja myönnettävä on, että näyttihän se hiukan erikoiselta, varsinkin kun taustalla on isoja teollisuusrakennuksia ja koko Hernesaaren ranta on edelleenkin enemmän joutomaata kuin kesänviettopaikaksi miellettävä viihdekeidas. Hienon, vähän iglua muistuttavan, uudenhohtoisen puurakennuksen takana näkyy myös mm. Helsingin Hop On, Hop Off -turistibussien varikko. Mereltä katsoen kontrasti on melkoinen, mutta arvelin, että Löylystä merelle päin maisema voisi olla jotain ihan muuta. Enkä ollut väärässä. 

Ensimmäiseksi aistit herätti todella hyvä ruuan tuoksu, joka leijaili vastaan jo hyvän matkaa ennen sisäänkäyntiä. Ihmisiä oli terassilla ja sisällä ravintolassa yllättävän paljon. Sauna löytyi helposti ja tilaakin oli. Kassa kysyi, onko omat pyyhkeet mukana. Omin pyyhkein varustautuneina pääsimme sisään pulittamalla 15 euroa per nuppi. Pukuhuoneet miehille ja naisille on erikseen, saunatilat on yhteiset ja uimapuvun käyttö saunaosastolla onkin pakollista.

Yleisessä käytössä oli kaksi saunaa. Perinteinen löylysauna sekä savusauna. Kolmannessa saunassa oli yksityistilaisuus. Välissä oli reilun kokoinen suihkutila sekä istuskelualue. Huomio kiinnittyi erityisen kivoihin vesi- ja olutlaseihin, jotka näyttivät aivan lasituopeilta, mutta olivat kovaa muovia. Todella hyvä valinta kertakäyttöisten ja rumien muovituoppien tilalle. 

Löylysaunan lämmössä olisi ollut lisäämisen varaa. Savusaunassa sen sijaan riitti potkua. Kiinnitin huomiota siihen, että saunoihin ei ollut opasteita ja varsinkin savusauna oli melko hyvin piilossa ja käynti sinne oli ulkokautta. Uimaan pääsi laiturilta portaita pitkin varsin hyvin ja ah, miten onkaan ihanan raikasta tuo merivesi vielä näin kesäkuun alkupäivinä! 

Terassi oli melko tyhjä, mutta selvästi paikka kiinnostaa myös turisteja. Saunassa kuulin molempien kotimaisten lisäksi puhuttavan ainakin ranskaa ja saksaa.

On hienoa, että Helsinki päästää vihdoin rannat avautumaan elämälle. Löyly on Suomen ensimmäinen FSC-projektisertifioitu kohde. Se tarkoittaa sitä, että rakennuspuu on tuotettu kestävän

kehityksen periaattein ja että puun alkuperä on tiedossa. Löyly on kestävän liiketoiminnan ja ekologisen rakentamisen edelläkävijä. Löyly käyttää ekosähköä ja ravintolassa ruokalistalta löytyy luomulihaa sekä WWF:n kalaoppaan vihreän listan kalaa, tai MSC-sertifioitua kalaa. Kalakeiton resepti on itsensä Jasper Pääkkösen käsialaa.

Homma on toki vielä ihan alkutekijöissään, mutta jos muutaman miinuksen tuon julki kuitenkin. Saunan kassalla oli jonoa. Naisten pukuhuoneeseen kulku on heti kassan vierestä, eli käytännössä piti pyytää jonottajia väistymään, jotta sai pukuhuoneen oven auki. Pukukaapin alaosa tuntui "putoavan" tyhjyyteen, eli kaapin pohja oli puoli metriä oven alapuolella. Näin ollen kengät piti "pudottaa" kaapin pohjalle ja niiden kaivaminen mustasta kaapista oli aika epämiellyttävää. Opasteet olivat puutteelliset, ainakin vielä. Toivottavasti sellaisia on tulossa. Naisten pesutilassa oli shampoo ja suihkusaippua valmiina, mutta jos hifistellä haluaisi, niin voisihan se hoitoainekin löytyä. Ravintolan puolen wc-tila oli unisex-tila. Vessakopeissa ei ollut naulakoita takille / laukulle.

Kokonaisuudessa Löyly on hieno rakennus ja varmasti aivan yhtä elämyksellinen niin kesällä kuin talvellakin. Terassilta on mahtavat maisemat merelle ja kaupunkiin.

Helsinki mereltä

Royal Linen kyydissä hiljaisena sunnuntai-iltapäivänä

Jos kesäkuisena sunnuntaina ei sää houkuta makaamaan rannalla, niin voi ostaa extempore-risteilyn Letsdeal.fi -palvelusta ja suunnata 59% alennuksella Helsinki Sightseeing -risteilylle Royal Linella. Kyllä vain, puolentoista tunnin risteilyn hinta kahdelle oli 19 euroa.

Kun saavuimme Kauppatorille, kertoivat kundit lipputiskillä, että buffet-ruokailun (16e/hlö) saisi halutessaan kahdelle yhden hinnalla (pelkkää säästöä koko retki). Tämä sopi paremmin kuin hyvin, sillä emme olleet ehtineet vielä nauttia lounasta. Laivassa oli vain kourallinen matkustajia ja me saimme koko takaosan omaan käyttöömme. Istahdimme mukavasti ikkunapöytään ja laivan irtaantuessa laiturista lähdimme tutkimaan buffetpöydän antimia. Kattaus ei ollut suuren suuri, mutta tarjolla oli mm. uusia perunoita tyrnisilakan ja tervasilakan kera, maukasta lohisalaattia, saaristolaisleipää sekä varsin herkullinen vihreitä oliiveista, fetakuutioista ja mansikoista koottu salaatti. Maisemat ja ruoka maistuivat varsin hyvälle molemmat.

Risteilyn selostus oli sekä suomeksi, että englanniksi. Nauha tosin taisi olla vielä viime kesältä, sillä miesääni kertoi historiallisen puuvenetelakan toiminnan loppumisesta. Tuoreempi tieto on Helsingin Sanomien Liki satavuotiasta telakkaa ei häädetäkään - artikkelin mukaan se, että ainakin toisteiseksi telakka ja sen toiminta saavat jäädä paikoilleen. Hyvä niin.

Matka jatkui ohi toukokuussa valmistuneen Löylyn, joka siis on Suomen ensimmäinen FSC-projektisertifioitu rakennuskohde. Se tarkoittaa sitä, että rakennusmateriaali (puu) on tuotettu vastuullisesti ja ekologisesti. Rakennuksesta löytyy ravintola, näköalatasanne sekä yleinen sauna. Ympäristövastuullisuus on Löylyssä "talon tapa", joka näkyy myös energiavalinnoissa ja ruokalistassa. Mereltä katsottuna rakennus hohtaa uututtaan. Samaa ei voi sanoa taustalla komeilevista varasto / telakkarakennuksista, mutta Hernesaari haiskahtaa selvästi kehitykseltä. Rannalta löytyy myös vuonna 2015 auennut "Sedula", eli Hernesaaren Ranta -nimellä kulkeva ravintolakompleksi terasseineen ja huojuvine palmuineen.

Huristelimme myös Suomenlinnan ja Vallisaaren ohi. Nauhoitteella opas kertoi taas vanhaa tietoa ja väitti sujuvasti, että Vallisaari kuuluu Puolustusvoimille. No, ei kuulu enää. Nyt sinne vaeltaa turisteja muurahaisten lailla ja vaikka saari ei ole ollut avoinna yleisölle kuin hetken, niin jo nyt ympäristön suurin uhka ja vihollinen, ihminen, on tehnyt tuhojaan Vallisaaren luonnossa. Kahden viikon avoinna olon jälkeen rannoilta on jo löytynyt roskaa ja kertakäyttögrillejä, vaikka kaikenlainen tulenteko on saarella ehdottomasti kiellettyä. Jos siis suunnittelet tutustumisretkeä Vallisaareen, niin olethan saaren luontoa kunnioittava turisti ja pysyt merkityillä reiteillä. Saarella kävijöiden kannattaa myös miettiä kahdesti, että kannattaako edes sitä norttia sytyttää - vuoden 1937 räjähdysonnettomuuden seurauksena (tuolloin jysähti niin, että Töölössä saakka meni ikkunoita rikki) saaren maastossa on edelleen löytämättömiä räjähteitä.

Pienet sadekuurot eivät laivan sisätiloissa matkantekoa haitanneet. Kyyti oli leppoisaa ja välillä opas nauhalta muistutteli meitä Helsingin historiasta. Siinä buffetin antimia nauttiessamme kuulimme, kuinka Ruotsin kuningas, Aadolf Fredrik, menehtyi halvaukseen laskiaistiistaina vuonna 1771 syötyään kuninkaanlinnassa valtavan illallisen, johon kuului jälkiruuaksi nautitut neljätoista laskiaispullaa kuuman maidon kera. Entä kuinka moni teistä muistaa historiasta sen, että Santahamina on ollut paitsi vankileiri, niin myös hautausmaa? Saaren keskiosan hiekkainen osa toimi hautausmaana vuoteen 1919, jolloin Suomenlinnassa sijainnut vankileiri suljettiin. Kyseinen hiekka-alue tunnetaan kuulemma nykyisin paremmin nimellä Sahara.

Ajelimme vielä ohi Vasikkasaaren ja Laajasalon pian entisen öljysataman. Ohitimme Kulosaaren ja Korkeasaaren, joiden jälkeen vastavalmistunut Isoisänsilta hohti puhtaan valkoisena Kalasataman valtaisaa rakennustyömaata vasten. Lähes yhteen ääneen tuumasimme matkaseurani kanssa, että jos jotain tuosta rannasta pitäisi hävittää, niin se olisi Suvilahden hiilikasa ja Merihaan tönöt. Pahoittelut kaikille Merihaassa asuville, mutta mereltä(kin) katsottuna alue on kuin likaisenharmaa tahra muuten kauniin kaupungin siluetissa. Tahra jota et saa pyyhittyä näkökentästä kuin kääntämällä selkäsi, tai sulkemalla silmäsi. Ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa Merihaassa toteutetaan julkisivuremontti, joka piilottaa siitä sen harmauden ja ankeuden.

Vielä ehdimme loppumatkasta hörpätä kahvit ja syödä jäätelöt samalla kun laivamme lipui Katajanokan rantaa hipoen takaisin Kauppatorille. Kaikkiaan todella mukava sunnuntaiajelu. Kannattaa käydä katsomassa kaupunkia mereltä päin. Helsingin rannat ovet melkoisen muokkauksen kohteena parhaillaan. Muutaman vuoden kuluttua näkymät voivat olla aivan toisenlaiset.