Koirien kanssa lomareissuun (Viro, Latvia)

Koirien kanssa lomalle     

Olen reissannut koirien kanssa melko paljon Virossa ja muutaman kerran Latviassakin. Ajattelin hiukan kirjoitella havainnoistani. Kotimaan matkailu koirien kanssa on helppoa ja simppeliä, mutta kun suunnataan ulkomaille, on paikalliset säädökset ja lait huomioitava. Keväällä 2015 päätin, että tulevasta lomasta viettäisin jälleen osan Virossa ja Latviassa. Kahdeksi viikoksi on aika vaikea saada koirille hoitajaa ja kaksi viikkoa on myös aika pitkä aika olla erossa rakkaista karvakuonoista, joten päätin teettää pappakoiralle terveystutkimuksen ja varmistaa, että vanha herra on lomamatkakunnossa. 

Lähtövalmistelut

Käytin Bonon eläinlääkärissä. Tutkittiin yleisterveys ja otettiin verikoe. Verinäyte lähti VetLabiin analysoitavaksi. Pappakoiran tulokset olivat onneksi varsin hyvät ja eläinlääkäri ei nähnyt syytä, miksei eläkeläiskoira voisi matkaan lähteä. Tarkistin hyvissä ajoin, että molempien koirien passit on tallella ja tarvittavat rokotukset voimassa. Lisäksi hankin jo etukäteen Suomesta mukaani Drontal Comp Vet –matolääkkeet, jotta varmasti olisi oikea lääke annettavaksi ennen kotiin lähtöä.
Tällä hetkellä sääntö on, että  ”Jos matkustelu on kertaluonteista tai muutaman kerran vuodessa tapahtuvaa, helpointa on, että heisimatolääkitys annetaan koiralle Suomen ulkopuolisessa maassa eläinlääkärin toimesta 1-5 vrk ennen Suomeen paluuta ja eläinlääkäri tekee tästä merkinnän lemmikkieläinpassiin. Jos heisimatolääke annetaan Suomeen saapumista edeltävänä päivänä, kannattaa pyytää eläinlääkäriä merkitsemään lemmikkieläinpassiin myös kellonaika.” Säännöt ja asetukset eläimen tuontiin ja vientiin liittyen löytyvät Eviran sivuilta. Ne kannattaa lukea huolella ja tarvittaessa vielä tarkistaa asia eläinlääkäriltä. Selvitä etukäteen, että missä matkasi varrella on palveleva eläinlääkäriasema, jossa saat matolääkityksen annettua ja passit leimattua. Välttämättä jokaisessa pikkukylässä ei eläinlääkäriasemaa ole, tai ne eivät ole avoinna silloin kun toivoisit niiden olevan. Kannattaa myös kysyä etukäteen, tarvitseeko ajanvarausta vai riittääkö että poikkeaa vain sisälle - käytännöissä on eroja. Huomioi myös pyhäpäivät ja pyhäpäivien aatot, ettei tule yllätyksiä.

Matolääkkeet syöty ja leimat passeissa.

Vaikka voikin olettaa, että kaikki nykyään löytyy sosiaalisesta mediasta ja Googlesta, niin näissä asioissa luotettavimman vastauksen saat soittamalla, tai laittamalla etukäteen sähköpostia. Saarenmaan Kuressaaressa Taluapteek Loomakliinik halusi antaa meille ajan matolääkityksen hoitamista varten, kun taas Tallinnassa Tatari Loomakliinik neuvoi meitä pistäytymään aukioloajan puitteissa. Saarenmaalla hinta oli omin lääkkein 10e/kuono, Tallinnassa samaa luokkaa. 

Punkkeja ei pääse karkuun kesällä missään, joten laitoin molemmille koirille punkkiliuokset muutama päivä ennen lähtöä. Punkkiliuoksia saa toki matkan varreltakin, mutta ilmeisesti suurin osa on reseptien takana. Apteekeissa on 1-2 valmistetta ja esim. käyttämääni Expotia en ole Virossa nähnyt käsikauppatavarana missään. Varmuuden vuoksi on syytä pakata myös kynsisakset, punkkipihdit, särkylääkkeet, antibiootit, korva- ja silmähuuhde, vatsaa tasapainottavat tuotteet, tassusidetarpeet ja desinfiointiainetta. Pienet saksetkaan ei ole pahitteeksi, kiität niiden olemassaoloa siinä vaiheessa kun koirasi on pyöritellyt turkkinsa takiaisiin, tai astunut purukumiin ja se on liiskautunut tassukarvoihin. Kuonokoppaakin saatat tarvita, etenkin jos matkustat ison koiran kanssa. Monissa maissa on tapana, että koiralla on kuonokoppa esim. bussissa, tai junassa matkustaessaan tai muuten julkisella paikalla liikkuessa. Pakkaa myös varahihna ja varapanta. Tassunsuojatossu tai pari on hyvä olla mukana, jos tulee anturahaavoja tai kynsivammoja matkan varrella. Mitä paremmin olet varautunut, sitä suuremmalla todennäköisyydellä et varusteista juuri mitään tarvitse.

Laivalla lahden yli

Kesäloman reitti.

Eri laivayhtiöillä on eri käytännöt koirien kuljettamisesta. Vaihtoehtoja löytyy lemmikkihyttipaikoista kennelosastoihin ja kansipaikkoihin. Mikäli keli sen sallii, niin autoiluun tottuneiden koirien on varmasti mukavin matkustaa laivamatka autossa. Se on myös omistajan kukkarolle edullisin, eli ilmainen matkustusmuoto lemmikille. Muista jo matkaa varatessasi ilmoittaa, että matkustat lemmikin kanssa. Näin vältyt epäselvyyksiltä. Netissä on näppärä hoitaa kaikki matkavaraukset, mutta itse olen havainnut paremmaksi vaihtoehdoksi soittamisen – varsinkin, jos haluat vertailla laivayhtiöiden hintoja ja lemmikkikäytäntöjä. Omat koirani ovat kokeilleet vaihtoehdoista niin kansipaikat kuin lemmikkihytinkin, mutta vähiten stressiä syntyy kun karvakuonot jäävät autoon matkan ajaksi. 

Autossa kannattaa varmistaa, että koira ei pääse kiipeilemään, eikä vahingossakaan voi jäädä jumiin hihnan tai pannan kanssa. Läikkymätön vesikuppi on myös näppärä – vaikka laiva vähän keikkuisi, niin vesi pysyy kupissa. Koiran alusta kannattaa valita kelin mukaan. Lämpimällä voi olla hyvä laittaa koiralle viilentävä alusta, kylmällä puolestaan takki päälle. Itse hankin kesälomamatkaa varten terriereille Aqua CoolKeeper –viilennysalustat. Idea tuotteessa on se, että alusta kastellaan läpikotaisin, annetaan kuivahtaa hetki, jonka jälkeen se säilyttää viileän tunteen pitkään. Pakkasin mukaan myös takit, sillä varsinkin pappakoiralla on taipumus palella aika herkästi ja ilmojen haltijoista kun ei koskaan tiedä…!

Helteellä ei koiraa tietenkään voi jättää autoon laivassa. Silloin ainakin Tallinkin yhteyslautoilla saavat koirat matkustaa maksutta kansipaikoilla. Jos otat koiran kannelle, niin suosittelen ottamaan häkin mukaan. Vaikka häkin raahaaminen lähtöruuhkassa, hississä tai portaissa tuntuu tylsältä, niin se kannattaa. Kannella usein tuulee kovasti, ihmisiä kulkee edes takaisin ja pöydiltä saattaa lennellä tyhjiä tuoppeja ja joskus jopa joku lasi kilahtaa rikki. Häkissä koira saa olla rauhassa ja turvassa uteliailta pikkulapsilta sekä suojassa tuulelta ja paahteelta. Jos koirasi ei ole tottunut oleilemaan häkissä, niin totuta se ennen matkaa. Joissakin hotelleissa voit törmätä sääntöön, että koiran on yksin hotellihuoneessa ollessaan oltava häkissä. Tällainen sääntö on mm. Park Inn By Radisson –hotellissa Tallinnassa ja hotellin säännöt lemmikin omistajan on allekirjoituksellaan hyväksyttävä. Kannattaa myös huomioida, että kaikilla laivoilla ja etenkään nopeilla yhteysaluksilla ei ole mahdollista käyttää koiria matkan aikana tarpeillaan. Tee siis kunnon lenkki ennen kuin ajat autokaistalle ja laivaan. Suosittelen pakkaamaan mukaan myös rullan tai pari kakkapusseja. Oli hämmentävää huomata Virossa, että shitbägejä ei löydy edes isojen markettien lemmikkiosastoilta. Niinpä päädyin kaupassa käydessäni pakkaamaan hedelmät ja leivät aina tuplapusseihin, jotta tarpeen vaatiessa olisi kakkapusseja saatavilla.

Jymy kahvittelee matkalla Hiidenmaalle.

Mikäli päädyt laumasi kanssa siirtymään pienemmillä yhteysaluksilla esimerkiksi Saarenmaalle, Hiidenmaalle tms, niin muutama asia on automatkailijan hyvä pitää mielessä. Kesällä voi olla muitakin menijöitä, joten lautat saattavat olla täynnä ja rannassa on jonoa. Tuule Laevad –yhtiön nettisivuilta on mahdollista ostaa online-liput ennakkoon. Mikäli et pääse verkkoon ja  sinun on ehdittävä johonkin tiettyyn lauttaan, etkä halua seistä koko päivää jonossa, niin käy lunastamassa lippusi autokaistan lippukassalta vaikka edellisenä päivänä. Jos sekään ei onnistu, niin luota hyvään tuuriin. Tuurilla ne laivatkin seilaa.

Koiran kanssa näillä pienillä yhteysaluksilla matkatessa kannattaa huomioida, että portaat autokannelta matkustajakannelle ovat todella jyrkät. Saatat joutua auttamaan koiraasi, tai jopa kantamaan sen portaissa. Valjaista on näillä etapeilla todella hyötyä. Ulkokannella haastetta tulee vielä lisää, sillä kerrosten väliset portaat ovat paitsi korkeat ja kapeat, myös jyrkät metalliritilät. Jos koirasi ei ole tottunut kiipeämään erilaisilla pinnoilla, niin voit joutua sen kantamaan. Parikymmentä kiloa koiraa sylissä, keikkuva laiva ja kapeat portaat on jännä yhdistelmä etenkin alaspäin tullessa, mutta varovaisuudella selviää ja matkanteko on lopulta varsin leppoisaa.

Ruokahuolto matkalla

Itse olen kantanut kuivaruuat kotoa ja ostanut lihat paikan päältä marketista ja keittänyt ne. Usein helle, reissaaminen ja vieras ympäristö saattavat sekoittaa koiran vatsaa, joten koitan matkoilla pitää koirien ruokinnan mahdollisimman samankaltaisena kuin kotonakin. Meillä ruokinta on aina ollut melko iltapainotteista ja varsinkin kuumalla ilmalla maistuu ruoka vasta, kun ilta kääntyy yöksi ja ilma viilenee. Lihoja tuskin olisi välttämätön reissussa keittää, mutta itse olen todennut sen hyväksi tavaksi. Virosta ja Latviasta saa todella edullisesti hyvälaatuista lihaa ja esim. broilerinsydämiä, maksaa ym. Koirien kanssa reissatessa olen pyrkinyt valitsemaan majoitukset niin, että niissä olisi keittomahdollisuus. Jos en ole ollut varma seuraavan etapin majoituspaikan varustetasosta, niin olen keittänyt edellisessä paikassa seuraavan illan eväät koirille valmiiksi. Onpa koirat välillä päässeet osingoille grilliherkuistakin - se lomalla suotakoon.Varsinkin vanhan koiran syömisestä ja juomisesta on pidettävä huolta matkalla, jotta se jaksaa mukana. Nappuloille se voi helposti nyrpistellä, mutta maukkaasta lihasta pappakoirakaan harvoin kieltäytyy.

Majoittuminen

Majoitusten vertailu ja varaaminen onnistuu etukäteen näppärästi netissä. Itse olen päätynyt Booking.comin kanta-asiakkaaksi majoitusvarauksissa, sillä heillä on mielestäni yksi parhaiten toimivimmista asiakaspalveluista ja se toimii 24/7. Kun varaat majoitusta lemmikin kanssa matkustaessasi, varmista että valitsemasi majapaikka hyväksyy koirat. Älä tyydy näkemääsi ”Lemmikieläimet sallittu, mutta niistä voidaan veloittaa maksu” – kommenttiin, vaan oikeasti varmista etukäteen että kuinka monta koiraa kyseinen majapaikka hyväksyy huoneeseen / asuntoon, onko väliä sillä minkä kokoinen lemmikki on ja paljonko on kustannus lemmikistä per kuono, per yö. Näidenkin asioiden selvittäminen on joskus helpointa ja varminta tehdä puhelimitse. Esimerkkinä kerrottakoon, että etsin majapaikkaa Latviasta. Löysin muutaman mieluisan, mutta en saanut selvää sivuilta lemmikkimaksuista. Soitin Bookingille, kerroin asiani ja heiltä paikallista kieltä puhuva palveluneuvoja otti yhteyttä majapaikkaan ja selvitti asioita. Yhdessä harkitsemistani majapaikoista oli kyllä lemmikit sallittu, mutta ei kesäsesongin aikaan. Toisessa oli lemmikit sallittu, mutta niille oli asetettu painorajaksi viisi kiloa. Viisi kiloa tarkoittaa siis sellaista pienen pientä käsilaukkukoiraa, eikä suinkaan kahta äijämitoissa olevaa vehnäterrieriä.

Panga, Saarenmaa

Jos olisin vain varannut majoituksen ilman tarkempaa selvittelyä, niin yllätys olisi voinut olla aikamoinen kohteeseen saapuessa. Myös lemmikkimaksu saattaa joissakin paikoissa yllättää. Voi olla, että koirien yöpyminen tulee yhtä kalliiksi kuin omistajien, mikäli et ole selvittänyt asiaa etukäteen. Booking.comin varaussivulla voit myös lähettää lisäkysymyksiä majoituspaikkaan, jolloin Booking.comin henkilökunta keskustelee kysymistäsi asioista majoittajan kanssa ja vastaa sinulle sähköpostilla onko toiveesi toteutettavissa, vai ei. Jos matkan varrella tulee mitä tahansa ongelmia, tai kysymyksiä majoitusten suhteen, niin Booking.comin asiakaspalvelu on ainakin tähän saakka palvellut erinomaisesti.

Muita majoitusmukavuutta nostavia asioita koirien kanssa reissatessa on toimiva ilmastointi, hyvä äänieristys, yksityinen maksuton pysäköinti, jääkaappi, sijainti puiston tai metsän vieressä ym. GoogleMaps ja street view ovatkin olleet kullan arvoisia, kun olen majoitusvaihtoehtoja tarkastellut. Kesäloman 2015 majapaikat valitsin lisäksi niin, että ne sijaitsivat merenrannan välittömässä läheisyydessä. Yksikään valituista majapaikoista ei tuottanut pettymystä ja kaksi jopa ylitti odotukset.

Bono Jurmalan rannalla.

Zurek - erään sopan tarina

Zurek - erään sopan tarina

Aamu oli hiukan sumuinen, rannan hiekka näytti märältä. Vatsaa kurni, mutta lähes kaikki kahvilat ja ravintolat olivat vielä kiinni. Sopot nukkuu sunnuntaiaamuisin – ainakin toukokuussa, kesäsesongin ulkopuolella. Kuuluisan puulaiturin vieressä oli kuitenkin yksi ravintola jo avannut ovensa. Ajatus kahvista houkutteli. Tarjoilija toi menun ja jostain syystä päädyin tilaamaan kahvin lisäksi aamiaiseksi perinteistä puolalaista keittoa. Saapuessaan soppa näytti hiukan erikoiselta. Lihan, makkaran ja yrttien lomasta kurkisti puolikas, keitetty  kananmuna. Ensimmäiset lusikalliset olivat hiukan epäileviä, mutta joku juju siinä maussa oli, sillä sitä mukaa kun kulho tyhjeni, muuttui maku yhä paremmaksi. Ryystin annokseni loppuun viimeistä tippaa myöten.

Kun vuotta myöhemmin palasin Puolaan, oli joulukuu. Gdanskissa tuoksui hehkuviini ja kaupunki oli koristautunut jouluun. Matkan ensimmäisenä iltana piti alkupalaksi tilata tietenkin keittoa. Opettelin Googlesta nimenkin – Zurek. Puolan Suomen suurlähetystön sivuilla keitosta kerrotaan seuraavin sanoin: ”Keitto on olennainen osa ateriaa. Vanhin puolalainen ja maailmassa ainoa laatuaan ruokalaji on hapan ja sakea Zurek-keitto, joka tarjotaan makkaran ja puolikkaan keitetyn kananmuna kera. ”

Keiton pohja on todella ruisjauhoista, vedestä ja mausteista jopa viikon verran hapatettu liemi. Jokainen ravintola valmistaa keiton hiukan omalla tavallaan ja omin lisukkein. Yleensä siitä löytyy kuitenkin vähintäänkin vaaleaa, puolalaista tuoremakkaraa, palvikinkkua ja perunaa.  Joissakin paikoissa siihen on lisätty myös porkkanaa ja mahdollisesti muita vihanneksia. Soppaan kuuluu myös puolikas keitetty kananmuna, samaan tapaan kuin meillä pinaattikeittoon. Yrtteinä keitossa käytetään perinteisesti pippurinmarjoja, piparjuurta ja meiramia. Tuon matkan jälkeen olin ainakin neljää erilaista Zurek-annosta viisaampi.

Jostain syystä tieni vie kolmoiskaupunkiin yhä uudelleen ja uudelleen. Kaupungista ja sen lähialueilta tuntuu löytyvän aina jotakin uutta tutkittavaa. Tämä viimeisin helmikuinen matka alkoi sekin, kuinkas muuten kuin perinteisellä puolalaisella keitolla. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun Zurek tarjoiltiin leivän sisällä. 

Keiton jälkeen pöytään kannettiin toista perinneherkkua, pierogeja. Pierogit ovat tutummalta nimeltään dumplingseja. Keitettyjä, täytettyjä nyyttejä.
Jos matkustat Gdanskiin, niin varsin mainio ”pierogarnia” on Restauracja - Pierogarnia u Dzika osoitteessa ul. Piwna 59/60. Me nautimme keittomme ja pierogimme tällä kertaa ravintola Lokalnassa, joka löytyy osoitteesta Grzaska 1. Kuten jo varmaankin arvaat, se ei suinkaan jäänyt tämän matkan viimeiseksi keitoksi. 

Seuraavana iltana tie vei Sopotiin. Osoitteessa Ul. Chopina 36 sijaitsee ehkä yksi tunnelmallisimmista ravintoloista, jossa olen illastanut. Ravintolan nimi on Karczma Irena. Se on paikallisten suosima ja pöytää voikin olla vaikea saada ilman pöytävarausta. Meinasimme jäädä ilman pöytää edellisellä reissulla ja niin kävi nytkin. Meille tarjottiin hiukan pahoitellen pientä, matalaa nurkkausta kiviholvin alta. Ei haitannut. Alkupalaksi saimme herkulliset keitot – huomioin, että tämän paikan versiosta puuttui se kananmunanpuolikas. Maku oli kuitenkin erinomainen. Olimme saaneet alkupalat nautittua, kun paikan omistaja (ainakin samainen herra on ollut tiskin takana aina siellä käydessämme) tuli kertomaan, että salin puolelta vapautui meille pöytä. Meille olisi kelvannut tuo pieni nurkkauskin, mutta siirryimme silti. Mainittakoon tässä kohtaa, että mitä tahansa tilaatkin ravintolan listalta, voit luottaa siihen, että se on hyvää.  Raavaiden miesten kannattaa maistaa porsaan polvea ja tilata kylkiäisiksi iso tuoppi paikallista olutta. Kokonaan oman lukunsa voisi omistaa puolalaiselle vodkalle. En nyt mene tässä tarinassa sen enempää aiheeseen, mutta pieni naukku pakastinkylmää Sobieskia aperitiivina, tai ruuan päälle – kyllä kiitos.

Vieläkö jaksat lukea aiheesta Zurek? Jaan sinulle nyt muutaman salaisuuden tuohon keittoon liittyen. Lokalnan tarjoilija oli hyvillään, kun kehuin heidän keittoaan. Kyseisen paikan kokki myös paljasti, että lähes kaikki ravintolat käyttävät ”valmishapatetta”, jota saa ostaa jokaisesta puolalaisesta ruokakaupasta. Tuota keiton pohja-ainesta olisi siis saatavilla pullotettuna! Kuinka nerokasta! Tässä kohtaa huomasin surevani, että olin varautunut vain pienellä lentolaukulla. Paikallisen ostoskeskuksen (Madison) alakerran ruokakauppa tarjoili kuitenkin yllätyksen. Tiedättehän ne Knorrin ”lisää vain vesi” –tyyppiset pussikeitot? Olisihan se pitänyt arvata, että tästä kansallisaarteesta on Puolassa saatavilla myös pussikeittojauhetta. Sitä oli pakko ostaa tuliaisiksi pari pussia. Lähitulevaisuudessa on siis Turtiaisen kokeellisessa yökeittiössä luvassa perinteistä puolalaista keittoa suomalaisittain. Pistetään siis tuunaten tuo pussikeitto ja sen lisäksi olisi vakaa aikomus yrittää itse tehdä tuota hapatetta aidon, paikallisen reseptin mukaan.